Vaksalan kirkko on tähän asti blogissa käsittelemistäni kirkoista ylivoimaisesti vanhin. Suomen mahdollisesti vanhin säilynyt kirkkorakennus, Turun tuomiokirkko, on luultavasti ainakin 200 vuotta nuorempi. Vaksalan kirkko myös eroaa merkittävästi Suomen keskiajan kivikirkoista olemalla vahvasti goottilainen tyyliltään. Suomen kirkkoja ei yleensä oikein voi asettaa mitenkään järkevästi koulussa opetettuun romaanisten ja goottilaisten kirkkojen jakoon, vaan ne edustavat saksalaisten rakennusmestareiden myöhäiskeskiajalla käyttämää hallikirkkojen tyyppiä. Vaksalan kirkko taas on rakennettu goottilaisen arkkitehtuurin kultakaudella ja on siksi ulkoisesti vahvasti erilainen kuin useimmat Suomen keskiaikaiset kirkot.
Kirkon ulkoseinistä löytyy yhteensä kolme riimukiven palasta, joista kaksi parasta näkyvät yllä. En voi varmuudella sanoa, kuinka vanhoja nämä riimukivet ovat tai mitä ne tekijöilleen merkitsivät, mutta kaikki Uppsalassa näkemäni riimukivet, joille löysin jonkin selostuksen, olivat 1000-luvulta. Luonnollista olisi olettaa näidenkin riimukivien siten olevan 1000-luvulta. Riimukivien valmistus oli muutenkin siihen aikaan huipussaan. Lähes kaikki riimukivet ovat kuolleiden kunniaksi pystytettyjä muistomerkkejä, joilla on pyritty luomaan siltaa elävien ja kuolleiden välille. Jälkimmäisessä riimukiven palasessa on myös risti, joka selvästi viittaa kristinuskon vaikutukseen. Tosin se että riimukiviä ylipäätään haluttiin tehdä viittaa siihen, ettei kristinuskon asema ollut vielä 1000-luvulla täysin ehdoton. Riimukivet kun ovat luonteeltaan ja kuva-aiheiltaan usein ainakin jonkin verran pakanavaikutteisia.
Kirkon rakentajilta riimukivien käyttö seinämateriaalina on saattanut olla joko tarkoituksellista tai sitten ei. On varsin tyypillistä ympäri Eurooppaa, että vanhojen rakennelmien raaka-aineita on kierrätetty uusiin rakennuksiin. Siitä voisi olla kyse tässäkin. Toisaalta pidän luultavampana, että riimukivien asettaminen näkyväksi osaksi seinää on ollut tarkoituksellista, koska niitä esiintyy huomattavan paljon myös muissa Uppsalan alueen keskiaikaisissa kirkoissa. Vaksalan kirkonkin kohdalla riimukiven palasia löytyy peräti kolme kappaletta ulkoseinästä, muutamaa säilytetään kirkon eteisessä ja ulko-oven viereen on asetettu joitain riimukiven palasia. Kyseessä siis tuskin on ollut vahinko. Kivien asettamisella näkyväksi osaksi seinää on mahdollisesti pyritty luomaan sellaista vaikutelmaa, että kirkko olisi todellista vanhempi. Toisaalta on myös mahdollista, että kirkkorakennusta on niillä pyritty linkittämään ihmisten mielissä muihin aikalaisille tärkeisiin tai pyhiin paikkoihin ja tarinoihin.
Ovelta katsottuna ensimmäisen kupolin maalaukset ovat koko kirkon parhaiten säilyneet, ja niitä edustaa tuo yllä näkyvä maalaus. Kupoli on jaettu neljään osaan, joista jokaisessa näkyy jokin kohtaus Aatamin ja Eevan legendasta sekä heidän poikiensa Kainin ja Aabelin tragediasta. Kuva yllä on tapahtumiensa puolesta ensimmäisenä, ja siinä ensin vasemmassa reunassa pukeissa oleva parrakas Jumala selittää alastomille Aatamille ja Eevalle, kuinka Hyvän ja pahan tiedon puusta ei tule syödä hedelmiä. Seuraavassa kuvassa tätä käskyä sitten rikotaan, ja ihmiskunta lankeaa perisyntiin. Kannattaa kiinnittää huomiota myös kuvan alareunan kahteen outoon hahmoon. Heistä tullaan puhumaan vielä lisää, mutta tässä vaiheessa kommentoin sen verran, etteivät he tunnu liittyvän mitenkään suoraan teoksen pääaiheeseen.
Tässä vielä lähikuva Eevasta syömässä kiellettyä hedelmää. Tuo puussa oleva kasvo kuuluu paratiisiin käärmeen hahmossa ilmestyvälle paholaiselle. Se ei ehkä näytä tässä kuvassa käärmeeltä, mutta käärme se on.
Tämän kuvan vasemmassa laidassa arkkienkeli Mikael ajaa Aatamin ja Eevan pois paratiisista miekalla uhaten. Nimenomaan tuon miekan perusteella oletan, että kyseessä on nimenomaan arkkienkeli Mikael, koska miekka on hänen tunnusesineensä. Täysin varma tunnistus tämä ei ole. Vasemmanpuoleisessa kohtauksessa kannattaa kiinnittää huomiota myös Aatamin ja Eevan häveliäästi sukupuolielimiensä edessä pitämiin lehtiin. Vielä paratiisissa he olivat täysin verhoamattomia, mutta perisynnin myötä he ovat alkaneet häpeilemään alastomuuttaan. Kuvan oikeassa laidassa Aatami ja Eeva sitten vellovat omassa surkeudessaan. Tämänkin kuvan alla on sitten taas kaksi outoa hahmoa.
Viimeisessä Aatamin ja Eevan elämää kuvaavassa maalauksessa enkeli ojentaa heille taivaasta välineet langan ja kankaan tekoa varten. Kuvan oikealla puolella heillä on sitten jo lapsia ja päällänsä vaatteet. Ilmeisesti maalauksen taustalla on sellainen ajatus, että sivilisaatio, jossa käytämme vaatteita, teemme lapsia ja muutenkin elämme säädyllisesti, on perisynnin myötä päällemme langennut taakka. Keskiajan teologian suuri vaikuttaja Augustinus oli myös sitä mieltä, että perisynnin myötä ihmisten päälle lankesi himojen taakka. Augustinus käytti esimerkkinään penistä, joka ei hänestä tuntunut tottelevan mielen tahtoa, vaan peräti esittävän sille vaatimuksia. Hänen mukaansa paratiisissa Aatami on voinut siittää Eevan ilman minkäänlaista mielenjärkytystä. Raamatun mukaan myös lihansyönti, kivuliaat synnytykset ja elannon eteen tehtävä työ ovat seurausta perisynnistä.
Ensimmäisen kupolin viimeisessä kuvassa puolestaan kuvataan seuraavan sukupolven eli Kainin ja Abelin tarina. Kuvan alareunassa on nähtävillä heidän nimikylttinsäkin. Tarina menee siis niin, että ensin vasemmalla Kain ja Abel ovat antamassa Jahvelle uhreja. Abel on paimen ja uhraa karitsan, kun taas Kain on maanviljelijä ja uhraa viljaa. Vilja ei kuitenkaan kelpaa Jahvelle, mikä tekee Kainin kateelliseksi. Kateudessaan Kain sitten murhaa Abelin, mikä on kuvattu kuvan oikealle puolelle. Tarina jatkuisi lopulta siten, että Kain juttelee Jahven kanssa, joka ihmettelee, missä Abel on. Kain vastaa tähän: "En ole veljeni vartija.", mutta joutuu tunnustamaan tekonsa. Rangaistuksena tähän on se, että Kain joutuu lähtemään kiertolaiseksi, eikä hänen viljelemänsä maa voi enää koskaan kantaa hedelmää.
Tässä kuvassa puolestaan on kuvattuna suurin osa kakkoskupolista. Kuten kuvasta näkyy, sen maalaukset eivät ole säilyneet ollenkaan yhtä hyvin kuin edellisessä kupolissa. En voi täysin varmasti kertoa yhdestäkään kuvasta, mitä se esittää. Luulen kuitenkin tämän kupolin kuvien kertovan edellisestä kupolista erillistä tarinaa, joka pyörisi mahdollisesti erilaisten ihmeiden ympärillä. Tässäkin kupolissa on havaittavissa kummajaishahmoja reunoissa. Niihin tulen palaamaan tekstin loppupuolella.
Tässä on toisen kupolin parhaiten säilynyt osa. Näin hyvästä kuvasta pitäisi jo selvitä mistä on kyse, mutta en valitettavasti osaa aivan varmaksi sanoa. Luulen, että kuvan vasemmalla puolella luodaan Eevaa Aatamin kylkiluusta. Varmuudella voin sanoa, että pyhimyskehällä varustettu henkilö on joko Jumala tai Jeesus, koska hänen pyhimyskehässään on risti. Maalauksessa näkyy myös lintuja, jotka ovat toistuva teema keskiajan kirkkotaiteessa. Niidenkin merkitys on epäselvä, mutta on esitetty niiden olevan kopioita erilaisten maailmanlopusta kertovien kirjojen kuvituksista. Toisaalta ne saattavat myös symboloida jonkinlaisia moraalisia arkkityyppejä. Tiedä häntä. Kirjoitan aiheesta lisää, jos asia joskus selviää minulle.
Sitten ne hassu kummajaishahmot, joista olen maininnut:
Mitä nämä esittävät? Miksi näitä maalattiin? Mikä niiden pointti on? Erittäin hyviä kysymyksiä, joihin ei ole kovin ilmeisiä vastauksia. Varovaisesti arvioiden voisi ajatella, että hahmot olisivat ainakin jossain määrin pahiksia. Ensin kuvatulla trubaduurilla on rahapussi, joka on pahuuden merkki, ainakin kahdella tässä kuvatuista hahmoista on iso nenä, joka sekin viittaa pahuuteen ja ylipäätään näiden hahmojen luonnottomuus ja sekasikiöisyys viittaa pahuuteen. Keskiajalla ei ylipäätään pidetty sellaisista asioista, joiden nähtiin sotkevan luonnon järjestystä, ja mielestäni näissä maalauksissa sitä järjestystä nimenomaan on sotkettu. En laittanut tähän aivan jokaista hahmoa, koska niitä oli aika monta, eivätkä kaikki olleet säilyneet kovin hyvin. Näillä tästä pois jääneillä hahmoilla oli lisää isoja neniä, alastomuutta ja rahapusseja. Ainakin merenneidosta voin kohtuullisella luotettavuudella kertoa sen, että kyseessä on pinnallisuuden allegoria, minkä merkiksi se pitää käsipeiliä. Merenneidot rinnastuvat myös läheisesti seireeneihin, ja siten kuvan tarkoituksena on ehkä ollut varoittaa myös sukupuolisista houkutuksista.
Kirkosta löytyi myös suuri määrä hyvin huonosti säilyneitä maalauksia kirkon sivukappeleiden seinistä ja eteisestä. Näiden maalausten joukossa on huomattavasti tyypillisempiä pyhimysgallerioita, joissa seinille on lähinnä kuvattu staattisessa asennossa erilaisia pyhimyksiä tunnusesineineen. Suurimmasta osasta kuvia ei toki voi sanoa juuri mitään, koska vuosisadat ovat haalistaneet niitä liiaksi.
Nämä maalaukset saattavat olla 1300-luvun lopulta ja siten useita vuosikymmeniä vanhempia kuin kupolien maalaukset, mutta näin huonokuntoisista maalauksista on vaikea sanoa paljoakaan.
Yksi hyvin säilynyt seinämaalaus kuitenkin löytyy vielä:
Tämä maalaus luultavasti esittää viittä tyhmää morsiusneitoa. Kyseessä on viittaus Matteuksen evankeliumin tarinaan, jossa on viisi tyhmää morsiusneitoa ja viisi viisasta morsiusneitoa. Kaikilla morsiusneidoilla on lamput, mutta vain viisailla morsiusneidoilla on lampuissaan öljyä. Kaikki kymmenen morsiusneitoa odottavat sulhasta, ja heillä kaikilla pitäisi olla valaisevat lamput. Tyhmät morsiusneidot joutuvat kuitenkin menemään torille ostamaan lisää öljyä. Sillä välin sulhanen tulee ja tyhmät morsiusneidot myöhästyvät häistä. Tarinan opetus on se, ettei maailmanlopun hetkeä voi ennustaa, vaan siihen tulisi aina olla valmis.
Kirkossa on myös valtavan suuri 1500-luvun alttarikaappi, mutta siitä tulen aikanaan tekemään kokonaan oman artikkelinsa. Nyt tämä oli tässä. Kiitos lukemisesta.
- Pyry von Bagh
Haluaisitko lukea vielä lisää?
Oliko keskiajalla taidetta?
Pohdintaa taiteen käsitteestä ja taiteilijuudesta keskiajalla.
Canterburyn tarinat: Kuinka monta miestä saa naisella olla?
Montako kertaa saa nainen mennä naimisiin? Kannattaako naidun naisen enää innostua seksistä? Pohdintaa naisen asemasta keskiajan avioliitossa.
Rymättylän kirkko: Synti, tuomio ja kadotus
1500-luvun maalauksia Turun saaristosta. Käsittelevät viimeistä tuomiota, syntiä ja kadotusta.
----------------------------------------------------------------
Lähteet:
- Stenström, Tore.
Ett altarskap från Antwerpen i Vaksala kyrka, Uppland - En ikonografiska studie av Tore Stenström.
- Badke, David. The Medieval Bestiary - Animals in The Middle Ages
- Wikipedia
- Hiekkanen, Markus. Suomen keskiajan kivikirkot 2ed.
SKS, Helsinki 2014
- Kessler, Herbert. Seeing Medieval Art.
Broadview press, Ontario 2004.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti